THOUGHTS I

Vaihtariprojekti etenee - periaatteessa. Nyt oon siinä vaiheessa, missä vaan odotetaan. Jossain vaiheessa Se sähköposti tulee, ja odottamisesta on tullut silkkaa tuskaa. Toinen Get Ready oli tässä marras/joulukuun vaihteessa. Siellä käsiteltiin elämää kohdemaassa: kotia, koulua, vapaa-aikaa... Paikalla oli mun onneksi myös yksi brittilässä ollut returnee. Häneltä sai hyvin kyseltyä kaikkea mitä oon miettinyt. Explorius on ollut tähän mennessä tosi USA -keskeinen. Get Readyt on ollut täynnä USA, ja kun kysyy jotain jostain muusta maasta, on vastaus aina suunnilleen jotain "Näin se on ainakin Jenkeissä, mutta en osaa sanoa..." Oli kiva kuulla muistakin maista. Ton valmistautumistilaisuuden jälkeen ei olekaan tapahtunut yhtään mitään. Onneksi on vaihtarikamuja, joiden kanssa jakaa tää tuska.

Kuitenkin - vaikka tuskaisena odotan perhetietoja - on omakin into tasaantumassa. Tämä ei ole enää mikään upouusi projekti. Uutuudenviehätys muuttuu päättäväisyydeksi - tää on mun ensi vuosi, ei mikään unelma. Nyt kun hakupaketti on lähtenyt, mä voin keskittyä elämään täällä Suomessa. Kerätä muistoja vuoden varalle ja nauttia niin kauan, kuin sitä kestää. Jännä ajatus, ens vuonna tähän aikaan asun Englannissa.

Mun elämä on kulkenut viimekuukaudet aikalailla samaa rataa. Koeviikko tuli ja meni. Herätys on arkena 6:20, treenit kolmesti viikossa, päälle vielä pelit. Bussi lähtee 7.27 ja oon koululla kasilta. Kaikki aika ja jaksaminen menee kouluun, vaikka lukio onkin osoittautunut paljon rennommaksi, mitä odotin. Läppä lentää ja sitä rataa (Rakastan Kallioo). Tuun kotiin ja katon Netlfixiä, jalkapalloa pelaan joka päivä. Joo, loma alkaa mulla jo huomenna, mutta joululoman sijaan se kulkee sairasloman nimellä. Polvi leikataan torstaina, ja joulu menee olohuoneen nojatuolissa. Liikunnasta taukoa tulee, mutta vaikka meenkin kepeillä, ei se estä mua lähtemästä ykkösristeilylle. Kohteena Ruotsi ja lompakko huutaa nyt jo apua. Loistoreissu on tulossa, enkä anna pikkukivun sitä estää!

Niin, kohta tää vuosi onkin sitten paketissa. Paljon on kerennyt tapahtua, enkä oikeen edes tajua, että mun eka polvileikkaus helmikuussa oli edes samana vuonna! Oon itkenyt ja nauranut, siirtynyt peruskoulusta lukioon, saanut älyttömän määrän uusia kavereita ja kokenut niin paljon. Hurjaa. Sen voin kyllä luvata, että 2016 tulee tapahtumaan niin paljon enemmän...

You & Me (Flume Remix) - Disclosure ft. Eliza Doolittle

East Of Eden - Zella Day

Sweet Ophelia - Zella Day

West Coast - The Neighbourhood

So Far Away - Charli XCX

Sä jätät jäljen - Paperi T

It Was London - Kooks

Mardy Bum - Arctic Monkeys

Hotline Bling - Drake

Fever - The Black Keys

HAKUPAKETTI

Vaihtarivuosiprojekti etenee jälleen! Tänään koulussa tuli Exploriukselta sähköposti, jossa yhteyshenkilöni ilmoitti paketin lähteneen eteenpäin. Suurin homma on nyt vihdoinkin takana! Nyt on edessä sitten se piinallinen perhetietojen odottelu. Tätä kirjoittaessa alkaa vasta valjeta, että oikeasti mun vuosi on ottanut tosi suuren harppauksen ja lähteminen on vaan kokoajan todellisempaa ja todellisempaa. Hommaa paketin täyttäessä kyllä oli, enkä oikein osannut odottaa, kuinka paljon se lopulta aiheutti stressiä... Tuleville vaihtareille vaan vinkkkinä, että pakettia kannattaa oikeasti alkaa täyttää hetki kun sen saa ja hoitaa homma kerralla kunnolla, eikä palauttaa just sillon deadlinepäivänä.

Sain pakettini aika myöhään siihen nähden, että hain jo huhtikuun alussa. Iso-Britannian hakupaketti uudistettiin kokonaan, joten pääsin täyttämiseen käsiksi vasta marraskuun alussa. Muutamaa päivää aikaisemmin olin jo saanut lomakkeet, eli kaikki koulupaperit sun muut. Vastaanottavana järjestönä mulla toimii educatius.uk (kuten kaikilla muillakin brittilään lähteneillä???). Noita lomakkeitahan olikin sitten ihan kunnolla, ja siinä täyttämisessä ja tulostamisessa ja skannaamisessa meni kyllä aikaa.

Itse paketti koostuu näin pääpiirteissään kuudesta osasta: Personal Information (joka oli mulla jaettu kolmeen osaan), Sports and Activities, Koulun tiedot ym. koulujuttuja, Kirjeosio, Photo Album ja sitten nuo kaikki lomakkeet. Personal Informatonissa kyseltiin lähinnä perustietoja itsestä ja perheestä, sekä sitten jotain kysymyksiä. Mulla oli esimerkiksi: How do you think you can contribute to your host family, school and community?, How would you adjust to a family of a different economic status? ja What national or international affairs, if any, interest you?. Jotkut noista jutuista oli tosi outoja, ja niihin oli hankala keksiä mitään vastattavaa... Sports and Activitiesissä kyseltiin vaan harrastuksista ja kiinnostuksenkohteista yms. Your School -osiossa kysyttiin koulun tietoja, syitä ulkomailla opiskelulle sekä tulevaisuudensuunnitelmista. 

Personal ja Parent Letter on mun mielestäni ehkä ne tärkeimmät osiot koko paketissa. Ne on ne, joiden perusteella tuleva perhe sut valitsee, ja sen miettimiseen menikin aikaa. Moneen kertaan kirjoitin oman kirjeeni uudestaan ja uudestaan. Siinä joutu oikeasti ekaa kertaa ikinä miettimään, millaisen kuvan haluaa itsestään antaa. Se kannattaa tehdä tarkkaan, koska pienillä sanavalinnoillakin voi oikeesti olla tosi suuri merkitys. Photo albumissakin tulee tosi paljon esiin se, minkälainen ihminen on ja millaista elämää elää. Mä sain laittaa maksimissaan 8 kuvaa, joissa piti näkyä perhe, harrastuket ja kaverit.

Lomakkeet veikin sitten eniten aikaa koko projektissa. Kouluarvosanat piti kääntää (minkä tein muuten väärin, joten jouduin tekemään koko jutun uudestaan ja hakemaan kaikki leimat ja allekirjoitukset koululta uudestaan...), piti olla suositus, listata mitä aineita haluaa opiskella, käydä lääkärillä, hoitaa rokotukset, säätää sääntöjuttujen kanssa jne. Hommaa siis siinä oli. 

Hakupaketti on iso juttu, eikä voi olettaa, että se menisi kerralla läpi. Mä hoidin täyttämisen tosi nopeasti, vain reilussa kahdessa viikossa. Mutta tämä meinasi sitä, että käytin kaikki tauot koulussa sen hoitamiseen, ja kotonakin tein hommia tuntitolkulla. Luulin, että kaikki oli hienosti, kun sen ekan kerran lähetin, mutta takaisinhan se tuli. Mm. toi arvosana juttu oli mulla väärin. Kuitenkin tänään se sitten lähti, ja nyt en voi muuta, kuin odotella...

Kaikki kuvat ovat itse ottamiani.

WHY GO?

Miksi vaihtoon?

Vaihto-oppiluus on ollut mun haavena aina siitä lähtien, kun mä siitä ensimmäisen kerran kuulin. Se on tosi pitkään mulle ollut vaan fakta: mä tulen lähtemään. En ole koskaan sitä oikeastaan kyseenalaistanut. Tää on ollut mulla ehkä pisinpään pysynyt tulevaisuudentoive. Rakastan matkustamista ja uusia juttuja ja kaikenlaista seikkailua, enkä vaan jaksa odottaa lukion loppumista, että voin oikeasti muuttaa ulkomaille. Tietysti vaihtarivuodesta ja oikeasti sujuvasta toisesta kielestä on hurjasti hyötyä tulevaisuudessa. En vaan malta odottaa asumista uudessa kultuurissa, uusia ihmisiä, toista perhettä toisess maassa, sitä kaikkea ihanaa mitä tuo vuosi tuo tullessaan. Uskon myös, että tästä vuodesta on paljon hyötyä siinä mielessä, että oikeasti joutuu itse huolehtimaan itsestään, eikä ole aina sitä oikotietä onneen. Odotan siis maailmankuvani rikastumista, uusia kokemuksia ja oppimista.

Miksi Englantiin?

Mietin aika pitkään, että haluanko lähteä englannin vai espanjankieliseen maahan. Tulin sitten siihen tulokseen, että sujuvasta englannista on mulle tulevaisuudessa paljon enemmän hyötyä, kuin espanjasta. Englanninkielisistä maista (USA, Aussit ja uusi-seelanti, UK) englanti loppujen lopuksi vei voiton. Niinku jo ekassa postauksessa sanoinkin, se maa teki muhun ihan hurjan vaikutuksen. Englanti vaan tuntui kodilta heti. Se kultuuri on ihan erilainen, vaikka se ei rapakon toisella puolella olekaan. Kaikki ne ihmiset, luonto, aksentti, ja ehkä tärkeimpänä urheilun merkitys englantilaisille. Englanti vaan tuntuu omimmalta noista kolmesta paikasta. Sitä paitsi, oon jo kauan aikaa sitten päättänyt, että haluan lähteä sinne opiskelemaan sitten lukion jälkeen. Tulevaisuuden suunnitelmat olivat tässäkin päätöksessä siis mukana.

Miksi Explorius?

Englantiin lähteviä järjestöjä on tosi vähän, sillä maa ei ole suomalaisnuorten kesken hirveen suosittu maa, verrataan vaikka jenkkeihin. Exploriuksen valitsin aika pitkälti vaan hyvien vibojen takia. Olin kuullut tosi paljon hyvää siitä, nettisivut oli kivat ja helpot, eikä noista muista järjestöistä oikeen ollut sille vastukseksi. Loppujen lopuksi kävin vain expon haastattelussa. Niinkuin mä oletinkin, järjestö on hoitanut kaikki jutut ihan loistavaksi, eikä hyvät vibat todellakaan olleet aiheettomia.

Missä vaiheessa vuoteni nyt on?

Hain siis expolle huhtikuun 2015 alussa. Järjestöltä soitettiin aikalailla heti, ja jo viikon sisällä olinkin jo haastateltavana. Kun niin aikaisin hain, sain myös nopeasti paikkani. Mä olen siis Iso-Britannian Select -ohjelmassa, eli saan valita asuinkaupunkini lisämaksusta. Kesän aikana mun vaihatriprojektissa ei tapahtunut oikein mitään. Vieläkään en ole hakupakettiani saanut, mutta tämä johtuu siitä, että Englannin vastaanottavan järjestön pakettia uudistetaan. Ensimmäinen Get Readykin oli jo. Siellä juteltiin alkuun vaan perusjuttuja järjestöstä ja sitten käytiin vähän syvällisemmin läpi tota hakupakettia. En millään malta odottaa, että saisin alkaa tuota hakupakettia jo täyttämään! Tänään on taas yksi niistä päivistä, kun voisin vaan pakata laukut ja aloittaa vuoteni!

INTRODUCTION

Ekan kerran mä kävin Englannissa vuonna 2012. En mä sen jälkeen ole sinne päässyt, mutta kun mä nousin Piccadilly Circucsen metroasemalta ylös maan pinnalle silloin kaksitoistavuotiaana, mä tiesin, että tänne on päästävä uudestaan. Nyt laskurissa on jäljellä alle 365 päivää, enkä mä jaksaisi oottaa yhtäkään. 

Mä olen 16-vuotias Kallion lukion opiskelija. Mä rakastan jalkapalloa, oli se sitten tv:n edessä tai kentällä. Urheilu yleisestikin on mulle todella tärkeää, mä haluankin urheilutoimittajaksi tai jonkin sortin urheilumarkkinointityypiksi isona. Jalkapallo on mun ykköslaji, mutta sen lisäksi mä tykkään tanssia ja valokuvata. Oon tosi visuaalinen ihminen. Vapaa-aika menee pitkälti jalkapallon tai Netflixin parissa. Opiskelu ja kouluttautuminen on mulle myös tärkeää. Mä vaadin itseltäni todella paljon ja tuloksia tulee. Niin koulussa kuin harrastuksissa. Matkailu ja uudet kokemukset ovat myös ihania, tähän mennessä paras paikka, jossa oon käynyt, on Lissabon.

Blogin aloittaminen ei ollut mikään haastava päätös: mä itse rakastan lukea toisten vaihtareiden blogeja, joten miksi en pitäisi omaa? Suljetuksi tätä en laittanut, koska Englantiin lähtee niin vähän vaihtareita ja vielä harvempi bloggaa vuodestaan. Mä itse en omaan kohdemaahan sijoittuvia blogeja meinannut löytää, joten ehkä tästä sitten voi olla muillekkin jotain hyötyä. Tietysti tämä on helppo tapa kaikille sukulaisille ja kavereille pysyä kartalla mun menoista. Näin alkuun päivityksiä tulee harvemmin, mutta kun päästään lähemmäs syksyä 2016, alkaa vauhti kiihtyä.

Niin, mä olen siis Sohvi ja mä lähden vuoden päästä vuodeksi vaihtoon Englantiin Brightoniin.