KOLKYTKOLME PROSENTTIA JÄLJELLÄ

Doris-myrskyn jälkituulet oli vielä ihan täysissä voimissaan tänään, Pierillä ei meinannut pysyä pystyssä ja aallot rannassa oli isompaa luokkaa. Harmaata ja sateista Englantia parhaimmillaan. Seuraavaan 7 päivään ei vissiin pitäisi näkyä aurinkoa. Onks tää nyt joku karma, kun syksyllä kumosin englannissa-sataa-aina -myytin...

Anyways, kolmen kuukauden päästä tässä vaiheessa oon kotona Suomessa, varmaankin omassa sängyssä tosi hämmentävän päivän jälkeen. 66% on jo takana ja vaan ihan muutama kämäinen päivä jäljellä. 89 päivää kotiin ja melkein 200 on tullut jo täällä oltua. Lontoo-postauksen jälkeen oon saanut lentoliput ja varmistuksen siitä että saan extra matkalaukun (JES!), että nyt alkaa tää vuoden loppuminen konkretisoitumaan päivä päivältä. I'm not wishing my days away, mutta ihan hurjaa miettiä kuinka vähän tätä kokemusta on enää jäljellä. Kun lueskelen viime kevään postauksia voin samaistua silloisiin fiiliksiin. Kotiin palaamisesta fiilikset on tosi samanlaisia kuin oli kotoa lähtemisestä. Että on samalla tosi innoissaan, surullinen, jännittynyt, ja ymmällään. En osaa kuvitella mua kotiin, ja jotenkin kaikki suomalainen tuntuu tosi kaukaiselta. Oon miettinyt paljon, että miltäköhän se tuntuu kun lentokone nousee Gatwickin kiitoradalta kolmen kuukauden päästä. Oonko mä iloinen vai surullinen? Miltä se tuntuu kun laskeudun Suomeen? Kun nään mun perheen? Kun nään mun koiran ja kodin? Kun meen ekaa kertaa takaisin Helsinkiin? Kun kaverit palaa omilta reissuiltaan ja kokok squad on kasassa? Kun en käytäkään englantia joka päivä? Vaikka oon asunut ja elänyt täällä vasta puolivuotta, on mulla jo jonkin sortin juuret täällä, täällä on mulla toinen koti. Mietin usein, että tuleekohan Suomi enää ikinä tuntumaan samalla tavalla kodilta, kuin se tuntui ennen lähtöä.

xx,

Sohvi

LONDON ADVENTURES

Ihana päivä Lontoossa taas takanapäin! Ihanaa, kun sinne voi mennä näin helposti eikä tarvii stressata  mistään järjestelyistä. Tunti junalla pohjoseen ja ootkin jo ihan keskustassa. Mentiin siis tänne mun joululahjan takia, eli mun kannattaman joukkuen kotistadionin kierrokselle! (siitä kuva tossa alhaalla) Sen jälkeen meillä ei mitään suunnitelmia oikeestaan ollutkaan niin mentiin Camden Marketiin. Oli kyllä huippua, varsinkin se street food osio. Söin loaded cheese fries, josta mulla ei oo kuvaa... Kun oltiin tarpeeksi kauan hengitelty sitä hipsteri-ilmaa hypättiin bussiin ja ajettiin Camdenistä (mikä on vähän pohjoiseen sieltä ydinkeskustasta) Regent Streetille ja sieltä Carnaby Streetille. Tykkään ihan kauheesti vaan käppäillä siellä hoodseilla, ihan vaikka ei oliskaan shoppailu mielen päällä. Tässä vaiheessa olikin jo sitten aika myöhä niin mentiin tubella Victorian asemalle ja junalla kotiin <3

Tykkän Lontoosta ihan mieletömästi ja jonain päivänä haluisin siellä asua. Kuinka pitkään siellä asuisin onkin sit ihan eri kysymys, nimittäin suomalainen ihminen varmaan aika äkkiä kyllästyy siihen jäätävään väenpaljouteen. Tänään ei ollut ees pahat ruuhkat, mutta kun viimeksi mentiin ei siellä pystynyt kävelemään. Nevertheless Lontoo on ihana, enkä malta oottaa seuraavaa kertaa kun sinne pääsen!

xx,

Sohvi

SUOMIHETKI

On se kivaa kun asuu näin kansainvälisessä kaupungissa! Brightonista löytyy pohjoismaakahvila Nordic Coffee Collective, jossa oon aika monesti jo käynyt. Tänään huomasin niiden instagram sivulla kuvan laskiaispullista, niin olihan mun pakko sitten sinne päästä. Ja oli hyvää! Ihan hyvä ekä lomapäivä...

Aamulla pitkän loikoilun jälkeen lähdin taas North Laineen ja kävin vintage vaatekauppa Beyond Retrossa, kävelin ympäriinsä ja sitten menin lukemaan Caitlin Moranin näin minusta tuli tyttö -kirjaa tonne kahvilaan. Täällä muuten sataa lunta! Että ihan autenttiset suomivibat kun syö laskiaispullia, lukee suomenkielistä kirjaa ja ulkona tulee lunta. Tällaset suomihetket on ihan hyvää terapiaa aina silloin tällöin. Tänään suunnitelmissa on jalkapallon katselua ja kuuma kylpy, kelpaa!

xx,

Sohvi

LANES ON LOVEE

Taas yks iltapäivä vietetty North Lainessa. Mentiin host sisko Helenen kanssa lounaalle ja kahville ja vaan käppäiltiin ympäriinsä. Oon viettänyt tunti tolkulla tuolla aikaa, mutta ikinä en meinaa kyllästyä. Joka kerta vaan löytää uusia paikkoja ja katuja ja kahviloita ja kaikkee kiinnostavaa. Instagram estetiikka kunnossa, kiitos! Harmi, että tänään ei paistanut aurinko tosin. Eilinen oli täällä ihana kevätpäivä ja lämpöäkin oli yli 10 astetta! Niin se aika vaan menee, kohta tulee jo kesä, hurjaa.

Enää 2 päivää lomaan enkä jaksais oikein odottaa. Vähän alkaa nimittäin nää aikaiset aamut kyllästyttää... Lomalla ei tosiaan Lontoon reissun lisäksi varmaan mitään ihmeempää tuu tapahtumaan, mulla on nimittäin yks Business assignment joka odottaa tekemistä. Koulutöiden kannalta on tulossa aika villi kevät ja muutenkin hirveen kiireiset viimeset 3, 5 kuukautta edessä. Fiilikset on tosi ristiriitaiset atm, nimittäin kaipuu kotiin on kova mut sitten taas rakastan Brightonia niin paljon, et tiiän jo nyt että ikävä tulee kotiinkin seuraamaan. Niinhän ne vissiin sanoo että kun asuu jossain toisessa maassa, osa itseä tulee aina kaipaamaan jonnekin muualle kuin missä on. Että pitäis vissiin oppia elämään tän koti-ikävän kanssa :D

xx,

Sohvi

KAIPAAN

... Kesää. Brittisää laittaa kunnon showta pystyyn. Aurinkoa ei hirveesti näy ja oon kokoajan läpimärkä luuhun asti. Onneksi kohta on kevät ja sitten taas suomen kesä. Nää kuvat on snäppikuvia viimekesältä, en nimittäin oo kauheesti viimeaikoina kuvia ottanut, tai ainakaan kauheen hyviä. 

2017 on pyörähtänyt kunnolla käyntiin ja vihdoin alkaa olla ihan arkifiiliksissä, tosin viikko enää koulua ja sitten onkin Half Term Holiday! Huomenna maanantaina on ihan kiva koulupäivä, mutta loppuviikkoa en sitten hirveän innokkaasti odota. Onneks sentään on toi loma jota odottaa. Hirveesti mitään ihmeellistä ei ole kerinnyt tapahtua, mutta Half Termillä sitten mennäänkin Lontooseen enkä malttaisi odottaa!

Tää nyt oli vaan tällanen nopee päivitys ja ilmoitus siitä että kaipaan Suomikesää, suomea ja kesää.

xx,

Sohvi