LONTOO VIDEOLLA

Tässä mun nopeasti ja huolettomasti tekemä pikku video Lontoon soft landing campista! Biisin nimi on Honey Sweet ja esittäjä Blossoms.
xx, Sohvi

ALIVE AND WELL

Täällä ollaan, Brightonissa. Aika hektiset päivät on takana, ja nytkin kello vasta kahtakymmentä vaille neljä ja taistelen väsymystä vastaan. Fiilis on tosi hyvä, tosi tosi hyvä! Melkein pelottaa, kuinka hyvin menee! :-DD

Torstaina aamulla herätys oli siis viideltä aamulla, ja siitä sitten kuudeksi lentokentälle. tehtiin kaikki tarvittava ja sitten oli hyvästien aika. Hyvästit oli etukäteen pelottanut mua ihan kauheasti, mutta loppujen lopuksi mä olin siinä vaiheessa ihan liian innoissani lähdöstä oikeesti tajutakseni, että oon lähdössä. Lento oli harvinaisen epämiellyttävä, kuten oli bussimatka Gatwickista Harrowiin, mutta muuten kaikki sujui hyvin. Ensimmäisenä päivänä ei oikein mitään sen suurempaa tapahtunut, mutta toisena päivänä luentojen jälkeen sitten lähdettiinkin Lontooseen! mentiin bussilla westminster abbeyn luo ja sieltä sitten käveltiin pitkin southbankia, sitten Leicester squarelle ja oxford circucseen. Vähän ehdittiin suomityttöjen kanssa shoppailla, mutta sitten mentiinkiin jo syömään kaikki 115 vaihtaria. Sitten käveltiin takaisin busseille ja takaisin accomodationiin. Lauantaina heti aamupalan jälkeen oli taas luento, jonka jälkeen lähdettiin busseilla kohti Brightonia! Juteltiin host mum Sandran kanssa pitkään, käytiin pikku ajelulla Brightonissa ja sitten tilattiin take away kiinalaista ja katottiin X factoria (How british can you go?). 

Tää perhe on ihana, tää talo on ihana, mun huone on ihana ja tää kaupunki on ihana. Tuun tosi hyvin toimeen mun host sisko Helenen kanssa, ja Sandra on myös tosi puhelias ja mukava. Oon ihan poikki, nyt ois varmaan aika ottaa päikkärit...

xx,

Sohvi

HUOMENNA

Huomenna mun monen vuoden odotus palkitaan. Olo on vähän sekava, kun koko vaatekkaappi hajallaan lattialla ja hirveästi kaikkea tehtävää. Harhaudun aina tekemään jotain muuta ja kaikki jää kesken. Tällä hetkellä olen jo kolmatta tuntia pakkaamassa laukkuani... En vaan käsitä, että huomenna tähän aikaan mä olen Lontoossa. Huomenna. Huomenna.

Viimeset suomipäivät on ollut enemmän tai vähemmän sekavia. Sairastuin flunssaan, mikä vähän vapautti tilaa aikatauluista, mutta kiirettä on silti pitänyt. Lauantain katujuhlat olivat ihanat, eilen kävin viimeistä kertaa näkemässä Jellaa ja Roosaa, tänään vielä pitäisi saada pakkaaminen valmiiksi ja vielä mennä illalla perheen kanssa syömään. Se, että on kova kiire kokoajan on omalla tavallaan myös tosi hyvä. En kerkeä skitsoilla ja psyykata itseäni joihinkin hirveisiin itkutiloihin. Tavallaan surettaa lähteä, mutta loppujen lopuksi tämä on yksi mun elämäni suurimmista unelmista, ja mä oikeasti pääsen sen toteuttamaan.

xx,

Sohvi

1 VIIKKO

Viikko jäljellä. Tai jos haluaa olla ihan tarkka, niin kuusi päivää ja joitakin tunteja. Ihan hullua. Oon vaan ollut kotona ja ajatellut kaikkea tätä. Koko kesän aikana en paljoa vaihtoa ajatellut, mutta nyt edellisten kahden viikon aikana oon käynyt koko ajatusprosessia läpi. Vaihtoon lähteminen, miltä tää kaikki musta tuntuu. Voisin oikeesti kirjoittaa kilometritolkulla omista fiiliksistäni ja ajatuksistani. Välillä melkein tuntuu, että pää räjähtää.

Mut loppujen lopuksi oon ihan mielettömän innoissani tästä kaikesta. Vielä pitää ostaa tuliaiset, siivota huone, pakata, ostaa joitakin matkalle tarvittavia juttuja, hakea todistus ja kaikkea muuta, mutta kaiken stressin seasta vaan nousee esiin ihan hullu into ja hyvä jännitys. Ihan hullua kun on odottanut jotain hetkea vuosi tolkulla ja yhtäkkiä siihen hetkeen on viikko. Yksi viikko. Yksi viikko!

Koulut ja työt on Suomessa alkanut, joten mä olen vain istuskellut kotona ja odottanut. Kävin maanantaina näkemässä Tuulia viimeisen kerran, ja tiistaina Tuuli sitten lensi kohti Nykiä. Oon nyt viimeinen lähtijä meidän kaveriporukasta. Huomenna käväisen taas Helsingissä, ja siitä eteenpäin kaikki päivät ovatkin aika täynnä! Lauantaina katujuhlat, Sunnuntaina peli Karjaalla, maanantaina sukulaissynttärit/läksiäiset, tiistaina viimeset hengailut Jellan ja Roosan kanssa, keskiviikkona pakkailua ja viimehetken fiilistelyä. Ja sittenhän se torstai on täällä. Viimeiset päivät käsillä ja aion nauttia niistä täysin rinnoin!

xx,
Sohvi

LÄHTEMINEN VAI PALAAMINEN?

Tiistai 16. Elokuuta, viittä minuuttia vaille neljä

Laskuri näyttää yhdeksää. Yhdeksän päivää. Google maps on auki Oxford streetille. Muistan, kuinka mä rakastuin kerta rysäyksellä Lontooseen. Oxford Street ja Regent Sreet Marble Archilta Piccadilly Circucseen oli silloin mun suosikki pätkä Lontoota. Kesäkuun 2012 jälkeen olen ajanut sen pätkän varmaan tuhat kertaa google mapsin avulla. Joskus seiskalla tein weheartitin vaan sen takia, että voisin käyttää tunti tolkulla aikaa Lontoosta unelmointiin.

Lontoo oli mun obsessio. On edelleenkin omalla tavallaan.

Siitä kaupungista tuli mulle kiintopiste.

Vasta viimepäivinä oon tajunnut, siis kunnolla tajunnut, että mä pääsen takaisin. Tää kuulostaa niin tyhmältä, ja tän kirjoittaminen tuntuu niin tyhmältä. Mä oon käyttänyt neljä vuotta unelmoimalla yhdestä kaupungista, jossa olin viisi päivää 12-vuotiaana.

Omalla tavalla pelkään myös Lontooseen palaamista. Haluanko mä, että tämä pikkutyttönä muodostunut kristallinkirkas unelma yhdestä kaupungista särkyy. Entä jos Lontoo ei olekaan yhtä ihana kuin silloin? Entä jos mä muistan väärin, eikä Lontoo alunperinkään ollut niin ihana.

Mun vaihtarivuodessa on niin paljon symboliikkaa. Ei vaan se, että mä lähden vaihtoon, vaan se, että vaihtariksi lähteminen on yksi niistä harvoista asioista, jotka on pysynyt samana koko teini-iän ja kasvamisen ajan. Vaihtarvuoden ja Lontoon ajatteleminen on pitänyt mua pystyssä silloin, kun mikään muu ei ole pitänyt. Mun lähtemisessä on niin paljon symboliikkaa. Näen tän mun lapsuuden päättymisenä, tai ehkä enemmänkin teini-iän päättymisenä. Mä olen muuttunut niin paljon, niin paljon vuodesta 2012, mutta mä olen aina halunnut takaisin Lontooseen.

Laskuri näyttää yhdeksää. Yhdeksän päivää. Paluu Lontooseen koputtaa olkapäälle. En tiedä, tajuaako kukaan muu kuin minä, kuinka paljon tuohon kaupunkiin palaaminen oikeasti mulle merkitsee.

GOING-AWAY GET-TOGETHER

Niin se vaan aika kuluu. Mulla on laskurissa päiviä enää 16 jäljellä. Käytiin tänään ottamassa lippukuvia ja viettämässä aikaa kaivarissa pienen kaveriporukan kanssa. Vähän harmittaa, että en ole kunnolla saanut aikaiseksi läksiäisiä, mutta tää oli kyllä tosi ihana päivä, vaikka lopussa pitikin sanoa hyvästejä. 

En oikeen edes tiedä, mitä kirjoittaa. On tosi pöllämystynyt olo, kun nyt sanoin mun tosi hyvälle ystävälle hyvästit vuodeksi. En ihan tajua, että en tuu näkemään mun kavereita niin pitkään aikaan. Kymmenessä kuukaudessa kuitenkin ehtii tapahtua ihan kauhesti... 

Mun lähtö lähenee, vielä pitäisi huone siivota, ostaa tuliaisia, pakata, nähdä sukulaisia ja tehdä ihan hirveesti kaikkea. Vaikka onkin aika haikee olo nyt hyvästien jälkeen, en vaan jaksa odottaa lähtöä. Ekaa kertaa kävin Lontoossa 2012 ja päätin, että tuun takaisin. Nyt, neljän vuoden kuluttua, mun paluuseen on vaan pienet kaksi viikkoa. Ihan hullua.

xx,

Sohvi

FIRELIGHT

Sunnuntai seitsemäs elokuuta, kaksikymmentä yli yksitoista.

Outo olo. Tosi outo olo. Ensimmäistä kertaa todellisuus alkaa iskeä kasvoille. Kaksi ja puoli viikkoa jäljellä. Istun mun sänkkyllä ja kuuntelen Young the Giantin Firelightiä. Mun ikkuna on auki ja kuulen kehän, tuusulantien ja lentokentän. Oon just katsonut brittivahtarin vlogia. Koko päivän outo olo vaan tiivistyy tähän hetkeen. Voin rehellisesti sanoa, että mä tajuan, että lähden kohta. Ensimmäistä kertaa jotenkin on tullut sellainen todellisuuteen herääminen. Tää sänky jää vaille nukkujaa kohta. Tää huone jää vaille asujaa. Tää huone kaipaa siivoomista, ja nää vaatteet lattialta pitää pakata. Kaksi ja puoli viikkoa. Molly lähtee tiistaina. Enkä mä nää sitäkään vuoteen ja mua itkettää pelkkä ajatuskin. Vaikka mulla on tosi hyvä olo, mulla on samalla tosi outo olo. Sekava olo. Mä lähden kahden ja puolen viikon päästä. Molly lähtee keskiviikkona, Tuuli lähtee kohta kans. Mulle jää puolitoista viikkoa, kun kaikki kaverit on joko koulussa tai maailmalla ja mä olen koiran kanssa yksin kotona. Ja sitten mäkin lähden maailmalle.

Melkein ahdistaa. En sitten tiedä, tuleeko se tästä biisistä ja siitä että kello on kohta puoli kaksitoista vai siitä että iskällä alkaa huomenna työt ja sen elämä on taas normaalia, kun taas mun elämä ei tuu olemaan normaalia pitkään aikaan. Jos en lähtisi vaihtoon, mulla olisi alle viikko lomaa jäljellä. Mutta mä lähden vaihtoon ja mulla on vielä melkein kuukausi lomaa jäljellä. Lontoo. Brighton.

Outo olo, tosi outo olo. Oon monta kertaa kirjoittanut, että kuinka en tajua, että mä lähden, ja että sen tajuaminen on mahdotonta. Mutta tässä mä istun täysin läsnä siinä ajatuksessa, että kahdeksantoista päivän päästä olen Lontoossa. Mun unelmieni kaupungissa. Outo olo, hyvä olo. Silti outo olo.

Mä tajuan nyt. Mä tiedän nyt. Mä en istu tässä sängyllä kahdeksantoista päivän päästä. Mä lähden vaihtoon. Itkettää ja naurattaa. Ajatus lähtemisestä ahdistaa mutta ajatus kotiin palaamisestakin ahdistaa. Hyvällä tavalla kuitenkin. En tiedä, oonko enää tässä heräämisen tilassa huomenna aamulla. Voi olla, että oon palannut siihen tuttuun ja turvalliseen tietämättömyyteen, tahattomaan todellisuuden pakoiluun.

Mutta nyt mä olen täysin läsnä ja hereillä. Outo olo. Tosi outo olo.

"firelight"

I've been waiting many hours
By the silent moon
In the wild, the jungle flower
Your toxic perfume

Tell my friends I'm gone, it's true
I've past on now
To the eyes of a dark, lost blue

I don't believe you
I'm in a parachute
Falling in deep
Sleep
Out of control
Can you feel it?
Is this the end of the road?
Falling in deep
Lost in a dream

And the rains begin to shower
Cover me in blue
In the wild the watchman's tower
Your perfect monsoon

Tell my friends I'm gone, it's true
Tell my son I've gone away with you

I don't believe you
I'm in a parachute
Falling in deep
Sleep
Out of control
Can you feel it?
Is this the end of the road?
Trick up your sleeve
Breathe

I don't believe
Is this the end of the sea
Staring at me?
I could be free
In a dream

Lay down by the fire light
For all I know it's the last time
Tell my son
Oh

TRUE / FALSE

Vaihtareille aina sanotaan, että ei saisi muodostaa itselleen mitään ennakkoluuloja tai odotuksia tulevasta vuodesta. No toihan on siis aivan mahdotonta. Tietysti mulla on odotuksia ja ennakkoluuloja Englannista, englantilaisista, vaihtarina olemisesta ja ylipäätään koko reissusta (jonka alkuun on muuten enää 18 päivää!!!). Toiset positiivisia ja toiset negatiivisia. Tähän alle listasin joitakin mun mietteitäni, ja voin sitten muutaman kuukauden brittielämän jälkeen palata tähän postaukseen ja katsoa, kuinka moni pitää paikkaansa ja kuinka moni ei.

- Lontoo on edelleen ihana ja täydellinen, ja haluan edelleen palata siihen kaupunkiin asumaan

- Olen myöskin ihastunut Brightoniin, sen rantaan ja kaikkiin kujiin ja pieniin sekä isoihin ihanuuksiin

- Olen aloittanut Brittikoulussa ja todennut, että Suomen koulutus on paremmalla tasolla, ja olen saanut suomikoulua kohtaan uudenlaista arvostusta

- Englantilaisten selän takana pahaa puhumiskultuuri on todellista ja kaikki kaverisuhteet paikkalisiin on aika pinnallisia

- Ruoka on tosi epäterveellistä kouluissa ja tuun hairahtamaan yhteen tai useampaan KFC bucketiin

- Samaa jatkaen, tuun lihomaan ainakin jonkun verran

- Koulu tulee viemään enemmän aikaa kuin Suomessa ja siksi vapaa-aika jää pitkälti viikonlopuille

- Perhe on tosi yhtenäinen ja perhekeskeinen. Tunnen oloni kotoisaksi perheessäni, ja olen päässyt hyvin yli jäisen alun

- Tulen kohtaamaan tosi kiusallisia tilanteita kun rikon jotain kirjoittamatonta sääntöä ja mokaamaan kielen kanssa enemmän kuin useasti

- Smalltalk taidot ovat parantuneet, ja ylitääpään sosiaalinen kanssakäyminen tuiki tuntemattomien kanssa ei ole yhtä kiusaannuttavaa 

- Tulen kehittymään englannin kielen käyttäjänä

- Elämäni tulee olemaan vähän enemmän rajoittunutta, enkä esimerkiksi tule käymään kotibileissä (ainakaan useasti)
- mutta silti tulen itsenäistymään

- Käyn lenkillä juoksemassa pitkin Brighton beachia (ja se tulee olemaan ihan huikeeta). Ylipäätään motivaatio urheilua kohtaan kasvaa entisestään

- Se, että urheilu on englantilaisille sydämen asia, on totta. Muutenkin Englantilaiset on tosi isänmaallisia.

- Opin juomaan teetä

- Brittiläisillä on parempi huumorintaju, kuin suomalaisilla

- Englannissa sataa. Kokoajan

- Tuun arvostamaan suomiperhettäni, Suomea ja kavereitani kotona ihan eri tavalla kuin ennen

xx, 

sohvi