PÄIVITYSTÄ MUN ELÄMÄÄN

Siis en tiedä miks, mutta oon viime aikoina ottanut ihan sika vähän kuvia! Nää oli ainoot jotenkin ookoot otokset viimepäiviltä... No parempi tääkin kuin ei mitään! Myöskin hirvee vaiva keksiä nimeä tälle, tosi originaali otsikko.

No eniveis, Arki on alkanut rullaamaan, ja nyt kun sain vihdoinkin salikortin, ei aikaa oikeen tunnu jäävän yhtään yli. Meen kouluun, tuun kotiin, lähen salille, syön dinnerin ja yhtäkkiä kello onkin jo seitsemän. Energiaa on siinä vaiheessa aika vähän jäljellä, ja sekin menee sitten kouluhommiin. Nyt onkin sitten kaks kokonaista viikkoa brittikoulua takana, ja siitä on joskus lähitulevaisuudessa tulossa postausta, on nimittäin niin paljon kerrottavaa!

Tää viikko on ollu tähän mennessä aika rankka, onneks enää päivä jäljellä ja sit onkin jo viikonloppu! Maanantaina ensin valokuvausta, sitten hypäri ja loppuun vielä Businessiä. Sit kotiin, läksyt, sali ja päivä paketissa. Tiistaina alkuun taas valokuvausta ja businessiä ja loppuun vielä pari tuntia sosiologiaa, loppupäivä samaan kaavaan kuin maanantai. Keskiviikkona olikin vähän rennompi päivä, kun oli vain kaks ekaa tuntia Businessiä. Suoraa koulusta menin sitten kaupunkiin tekemään valokuvauksen assignmentiä: Piti ottaa yli 50 candid (ei hajuukaan mikä toi on suomeksi) valokuvaa, ja mähän sitten menin ja otin melkein 200. Sitten samalla rutiinilla loppupäivä. Kaikki päivät on täällä siis aika samanlaisia, niin oli torstaikin. Huomenna onneks perjantai ja sit saa vaan olla tekemättä yhtään mitään!

xx,

Sohvi

ONE MONTH SURVIVAL ANNIVERSARY

Tosi epätodellinen olo. Tuntuu tosi hassulta ajatella, että oon ollut täällä nyt kuukauden. Neljä viikkoa tuli täyteen torstaina. Oon kokenut ja tuntenut täällä niin paljon, että täällä vietetty aika tuntuu enemmän vuodelta kuin kuukaudelta. Mutta samaan aikaan musta tuntuu siltä, että tää kuukausi on mennyt silmänräpäyksessä. Yhdeksän kymmenesosaa jäljellä.

Tulin äsken kotiin. Kello on kohta ykstoista. Tänään musta tuntu aidosti onnelliselta. Musta ei tuntunut että oon vaan turisti. Musta ei tuntunut siltä et oon hukassa kokoajan. Mulla oli tosi hauskaa tänään. Mentiin ensin Marinaan joidenkin vaihtareiden kanssa katsomaan Bridget Jones’ Baby (oli muuten ehkä hauskin leffa, jonka oon ikinä nähny. Siitä kun viimeks aidosti nauroin on kulunut jonkin aikaa). Sit mentiin mäkkäriin ja sitten jäin brightoniin Lotan ja Loten kanssa. Kun oltiin tulossa Marinasta Brightoniin mentiin bussilla Brighton Pavilionin ohi. Koska oli pimeetä, se oli valaistettu tosi hienosti. Tuntui niin oudolta vaan olla täällä, olla paikassa josta on vaan nähnyt kuvia. Tuntu niin kuin mä olisin sisällä niissä kuvissa. Välillä täällä vaan tulee sellasia hetkiä, kun tää kaikki tuntuu niin mielettömän epätodelliselta, jotenkin niinku kaikki olis vaan sumua ja tosi koskettamattomissa mut silti ihan siinä lähellä. Koko täällä olemisen ajan, olin mä sitten iloinen tai surullinen, tää epätodellisuuden tunne vaan on ja pysyy. En vaan pysty ymmärtämään et oon täällä. En tiiä vielä, tykkäänkö siitä tunteesta vai en.

Nyt mulla on hyvä olo. Epätodellinen olo, mut hyvä olo. Mukava, pehmee, niinkun rentoutunut. Kaikki biisit Frank Oceanin Blondelta sopii mun fiilikseen. Pääosin epätodellinen olo, mut tosi onnellinen. Aloilleen asettuminen tuntuu vihdoinkin alkaneen. En tiiä tuunko edes seuraavien yhdeksän kuukauden aikana tajuumaan että oon täällä. Englannissa. Että mä asun Englannissa.

xx,

sohvi

BEACH VIBES

Eka viikko jokseenkin normaalia brittielämää alkaa olla takanapäin. Huomenna taas maanantai ja aika pitkä päivä edessä. Tykkään kyl tosi paljon kaikista mun aineista, koulusta ja täällä opiskelusta ylipäätään. Vaikka läksyjä tulee ihan hirveesti ja koulu vie paljon enemmän energiaa kuin Suomessa, tuntuu siltä että mä oikesti nautin siitä. Vaikka vieläkin mennään aikamoisessa vuoristoradassa fiilisten suhteen, mulla on kuitenkin yksi kiintopiste: koulu.

Eilen illalla mentiin hostsisko Helenen kanssa käymään Brighton Beachilla. Meiltä kävelee sellaisen puoli mailia tohon rantaan, kui jees! Ei tehty mitään sen erikoisempaa, käveltiin vain sinne, otettiin parit kuvat ja käveltiin Tescon kautta kotiin. Täytyy kyl sanoo, tykkään ihan tajuttomasti tosta rannasta.

xx,

Sohvi

1ST DAY OF SIXTH FORM

1. Blatchington Millin Sixth Formin sisäänkäyni. Aika usein Sixth Formit on erillään pääkoulusta, niin oli tääkin. Siksi toi sisäänkäynti näyttää aika karulta :D 2. Business Studiesista tuli heti ekan tunnin jälkeen hirveesti läksyjä... 3. Toi on Blatchington Millin yks Study Area. Samanlainen löytyy mun oikeasta koulusta Hove Parkista. 4. Kyllä vähän 3,5 kk loman jälkeen aikainen aamu väsytti. Onneks paisto aurinko!

Vihdoinkin mun koulutie brittilässä on päässyt käyntiin! Eilen pakkasin repun, laitoin vaatteet valmiiksi ja herätyksen varttia vailla seitsemäksi. Aamulla jännityksen, innon ja väsymyksen sekaisin tuntein laittauduin valmiiksi, söin aamupalan ja lähdin kohti koulua. Mä käyn siis koulua nimeltä Hove Park Sixth Form College (tänään mulla oli tosin tunteja vaan sisarkoulu Blatchington Millissä), joka vastaa suomen lukiota ja jenkkilän High Schoolia, mutta on oikeesti ihan erilainen. Täällä opiskellaan 3-4 oppiainetta yleensä 2 vuotta, joista sitten tehdään loppukokeet eli A-Levelsit, joiden perusteella haetaan yliopistoon tai töihin. Mähän en oo täällä kuin vaan sen yhden lukuvuoden, joten mä teen keväällä sitten AS-Levelsit. Koulussa painotetaan tosi paljon itsenäisen työskentelyn merkitystä, läksyjä tulee aina ihan hullu määrä, joiden tekemiseen menee oikeesti aikaa. Tän päivän business studies läksyjä väänsin yli tunnin, ja oli vasta eka oppitunti! Muutenkin kokoajan puhutaan vaan siitä, kuinka isot ja tärkeet ja elämän määrittelevät kokeet nää A-Levelsit on. Esim kun puhuttiin  Attendancesta, ei opettajat sanonut että et opi jos et oo paikalla, vaan että kokeet menee huonosti, jos et oo paikalla. Kuri ja tahti on siis täällä aika tiukka, saa nähdä miten selviin...

Mun oppiaineita on siis Business Studiesin lisäksi Sociology ja Photography. Huomenna sitten ensimmäiset tunnit noita muita aineita. Molemmat koulut vaikuttaa tosi kivoilta, opettajat on mukavia ja oppieineet vaikuttaa mieleisiltä. Oon kyl ihan sairaan tyytyväinen, että koulu nyt vihdoinkin alkaa ni saan mun elämään vähän enemmän rutiineja ja tekemistä. Huomenna taas aikainen aamu ja matka kohti toista koulupäivää Englannissa!

xx,

Sohvi

YIN & YANG

Kaksi viikkoa tuli täyteen eilen. Aikamoinen tunteiden vuoristorata on takana, ja monta möykkyä vielä edessä. Nämä kaksi viikkoa ovat olleet yksiä mun elämäni vaikeimmista, mutta omalla tavallaan myös yksiä elämäni palkitsevimpia viikkoja. Oon itkenyt ja nauranut, kaivannut kotia ja nauttinut. Nään somessa vaan ihmisiä, jotka hehkuttaa sitä, että kaikki on täydellistä ja ihanaa eikä ikinä ole sekuntiakaan ikävä kotia, mutta mä en nää niitä kauheen uskottavina. Mä haluan pysyä rehellisenä täällä blogissa ja sanoa, että mun ensimmäiset kaksi viikkoa brittielämää on ollut kaukana täydellisestä.

Quote mun päiväkirjasta 1. syyskuuta:

” Vasta nyt alkaa oikeest tajuta, että oon lähtenyt kotoa pitkäks aikaa, ihan kauhee koti-ikävä. En oikeen osaa selittää tätä. Haluun niin paljon takas kotiin, mut omalla tavallaan mä tiedän, että täällä mun kuulu olla, ja että jos lähtisin kotiin, kaikki ois vaan kaksin verroin kauheempaa. Kaipaan kotia, mut en halua kotiin. ”

Kun on odottanut jotain vuosi tolkulla, pakolla muodostuu jotain odotuksia ja toiveita. Jotenkin vaan alkaa kuvittelemaan, että miten täydellistä kaikki tulee olemaan alusta alkaen, ja onhan se sitten aikamoinen shokki, kun kaikki ei suunnitelmien mukaan menekään. Kaikki pienetkin ongelmat, jotka Suomessa ei tuntuisi missään, saattaa heittää koko päivän raiteiltaan. Vähän niinku ois PMS koko ajan. Mutta sitten taas kun tuntuu hyvältä, niin oikeasti tuntuu siltä, että voisi vaan hyppiä ja nauraa.

Quote mun päiväkirjasta 4. syyskuuta:

” Mut loppujen lopuks en halua takas Suomeen, en vielä. Tänään lunchilla ajattelin, et kuinka hienoo on olla täällä, vaikka on ollu tosi hankalaa. Mä mielummin kärsin täällä uudessa kultuurissa uusien ihmisten ja asioiden kanssa, kuin eläisin sitä samaa vanhaa suomirutiinia. Kyl se koti-ikävä on aina siellä, mut sen kaa vaan oppii elämään. Pystyn ajatella kotia ja olla vaan iloinen siitä, että mulla on ihmisiä ja paikkoja ja eläimiä joita ikävöidä. Hassuu, miten ajatus- ja arvomaailma voi muuttua näin lyhyessä ajassa. ”

Mut joo, nyt menee ihan hyvin. Tänään oli induction koulussa ja saatiin ID-kortit ja lukkarit. En saanut ihan niitä aineita, mitä olisin halunnut, mutta oon kyllä ihan tyytyväinen. Mulla on siis Business studies, Photography & Sociology. Koulumaailma on kyllä ihan täysin erilainen, ja siitä on varmasti tulossa pitempää juttua, kuhan tulee joitakin viikkoja tuolla vietettyä. Nyt alkaa löytyä niitä kauan kaivattuja rutiineja, ja vihdoinkin alkaa asettua aloilleen.

xx,

Sohvi

#1 WEEK

Noin viikko oikeaa brittielämää takana päin. Täytyy sanoa, että ei ole ollut helppoa. Joka päivä on uusi haaste, ja vaikka koti-ikävä painaa, kultuurishokki shokeeraa ja välillä tuntuu, ettei mikään suju, en lähtisi täältä pois millään hinnalla. Futistreenit alkaa pian, koulu alkaa vajaan parin viikon päästä, täytän sunnuntaina 17 vuotta, paljon kaikkea edessä. Aina eiliseen asti olin vähän niinkuin lomamoodissa, mutta kun sain hommattua puhelinliittymän ja bussikortin, alkaa pikkuhiljaa tuntua siltä, että täällä ollaan ja täällä pysytään. 

xx,

Sohvi