273 / 273

Sinne ne meni, 9 kuukautta, kaksisataaseitsemänkymmentäkolme päivää. Ajatukset viimeisinä päivinä on olleet tosi sekavia. Oon odottanut tätä hetkeä kuin kuuta nousevaa, mutta silti oon oudon surullinen. Haikea, outo olo. Niin kuin ei haluisikaan lähteä, mutta silti haluaa lähteä. Ehkä mun pitää vaan tottua tähän, että ikinä ei ole täysin kotona.

Tässä huoneessa ei ole enää mitään mikä tekisi siitä mun huoneen. Kaikki kaapit on tyhjät, kirjat piilossa, omat kuvat seiniltä otettu pois, kaikki omaisuus kahdessa matkalaukussa. Tosi pitkään tää maa ei tuntunut kodilta, mutta nyt koen, että tosi iso osa mun identiteetistä on englantilainen. Mä tulin tänne viime elokuussa aivan eri ihmisenä, ihan kuin niitä vanhoja suomalaisia osia olisi otettu pois ja korvattu uusilla, brittiläisillä osilla. Hassua sinällään, koska tää vuosi on ollut yhtä taistelua.

Jos joku olisi kertonut mulle ennen lähtöä, että vaihtarina oleminen on näin vaikeeta ja että mun vuodesta ei ole tulossa sellainen, kuin suunnittelin, en tiedä olisinko mä lähtenyt. En mä osannut kuvitella sitä yksinäisyyttä, kulttuurishokkia, koti-ikävää ja ahdistusta. Tästä kokemuksesta maalataan niin kaunis kuva, että ei ymmärrä, että on lähdössä 16-vuotiaana yksin maailmalle. Tää oli vaikeeta, todella vaikeeta, ja joskus tuntui että ei ole tarpeeksi hyviä puolia peittämään huonoja puolia.

Mutta mä olen onnellinen, että kukaan ei kertonut vaihtarivuoden oikeasta luonteesta. Mä oon todella onnellinen ja äärimmäisen kiitollinen, että mä sain kokea tän. Mä oon muuttunut niin paljon, mun arvot, tulevaisuuden suunnitelmat ja se mikä mulle on tärkeintä. Mä olen nähnyt maailmaa, saanut kansainvälisiä kavereita, mulla on täysin sujuva toinen kieli, ja vaikka välillä teki mieli huutaa ja itkeä, mä pidin itseni kasassa enkä luovuttanut.

Kaikki sanoo vaihtarivuodesta että it’s not a year in a life but a life in a year. Ennen mä luulin että toi tarkoittaa kokemuksia, että vuodessa saa koko elämän verran kerrottavaa. Mutta mun kohdalla se tarkoittaa sitä, että mä olen muuttunut, kasvanut, niin kuin mä olisin paljon vanhempi. Nää asiat, mitkä mä itsestäni täällä opin, ei varmaan olisi paljastunut mulle moneen vuoteen, jos en olisi lähtenyt.

Sinne ne meni, 9 kuukautta, kaksisataaseitsemänkymmentäkolme päivää. Kaiken sen itkun ja ahdistuksen, ilon ja elämyksien seasta palaa ihminen, josta mä olen todella ylpeä.

xx,
Sohvi

LOPUN ALKU

Kun sanoo ekoja hyvästeja alkaa oikeesti vasta tajuta, että tässä tää nyt oli. Eilen vietettiin vikaa kertaa aikaa mun suomivaihtarikamun kanssa rannalla, ja ilta päätty hyvästeihin. Toki nähään kyllä, eihän Lahdesta Helsinkiin nyt mikään niin pitkä matka ole. Mutta ehkä tässäkin se juttu oli tää symboliikka: Ei enää varmaan ikinä olla yhdessä tolla rannalla, eikä mennä bussilla, eikä syödä Nando'sissa. Mentiin ensin syömään brightonin ulkopuolelle Marinaan ja käveltiin sieltä sitten jotain 5 kilometria rantaa pitkin aina keskustaan asti. Sää oli ihan huikea ja Brighton näytti taas parastaan. Ei sitä paljoo hyvään iltaan tarvii. 

Päivälaskurissa on 3 päivää. Muistan, kun tein postausta siitä, että jäljellä on enää 3 kuukautta. Jo se tuntui tosi vähältä, mutta tässä sitä ollaan. Loput päivät on aika täynnä, eikä aikaa mihinkään hirveeseen pohdiskeluun jää. Tänään käyn vikaa kertaa fillistelemässä North Lainea, rantaa ja brightonia ja teen samalla viimeiset pakolliset ostokset. Huomenna onkin sitten mun vika koulupäivä ja sosiologian koe, ja koulun jälkeen lähdetään sitten hostien kanssa kunnon pubi roast dinnerille juhlistamaan tän seikkailun loppua. Keskiviikkona pitää laittaa huone kuntoon, tehdä viimeiset pakkaamiset ja sitten on kaverin synttäri-illallinen. Ja siinä se sitten olikin. Torstaina aikasin aamulla lähtö kohti Gatwickia, ja tasan 3 päivät päästä tähän aikaan oon lentokoneessa...

xx,

Sohvi

LÄHTÖLASKENTA

9 päivän päästä oon kotona. Yhdeksän päivää. 216 tuntia. 12 960 minuuttia. 264 päivää takana. Suurin osa mun oppiaineista on jo loppunut, joten mun päivät on aika rentoja. Koekausi on edelleen käynnissä, mulla oli tänään neljäs viidestä kokeesta eli AS sogiology, jossa aiheena oli education & methods in context. Vielä olisi toka sosiologian koe tasan viikon päästä ja sitten onkin homma paketissa. Tänään oli vika päivä Blatchissä, joka on mun toinen kahdesta koulusta, kun business (vihdoin) loppui. Ostin tänään kanssa mun toisen matkalaukun! Torstaina on final meal, eli kaikki sussexin alueen vaihtarit menee syömään ja me saadaan todistukset tän vaihtariohjelman suorittamisesta. Sitten pitkä viikonloppu, kun mulla ei ole tunteja niin saan rauhassa pakkailla ja käydä läpi tavaroita. Sitten onkin jo mun suomeen palaamisen viikko. Niin sitä vaan aika menee ja tääkin seikkailu on melkein ohi, aika jännää...

xx,

Sohvi

BRICK LANE STREET ART (SO LONG, LONDON)

Niin sitä tulee yks iso luku mun elämässä päätökseen, nimittäin tän vaihtarivuoden vika reissu mun suosikki kaupunkiin eli Lontooseen. Vähän on haikeat fiilikset, Lontoosta nimittäin on tullut tän vuoden aikana entistä tärkeempi paikka mulle. Oli se sitten joen varrella, jossain kapeilla sivukujilla, museoissa tai central Londonin vilinässä, mä rakastan tota kaupunkia. Saa nähdä, millon pääsen seuraavan kerran käymään...

Koska mulla ei ollut tänään tunteja niin päätin lähteä käväisemään yksiksesni Lontoossa. Tajusin vähän aikaa sitten, että mun loput 3 viikkoa tulee olemaan tosi kiireisiä ja tää saattaa olla vika mahdollisuus käydä niin enhän mä sitten voinut jättää välistä. Menin ensin westminsteriin, kävelin southbankia ja sieltä tubella Brick Laneen mikä on tunnettu (kuten näkyy) ihan himo hienosta katutaiteesta. Toi on ehkä mun suosikki seutua koko Lontoosta. Ja kaiken lisäksi koska toi on Lontoon Bangladeshiläisten aluetta, niin siellä tuoksuu ihan jumalainen curry ja aasialainen ruoka! Siellä kiertelinkin aika pitkään ja otin tosi paljon kuvia noista graffiteista, maalauksista ja tarroista mitä sieltä löytyy. Muita kuvia en sitten laittanutkaan koska musta tuntuu et mun jokainen Lontoo postaus on ihan samalainen... Noh, Brick Lanesta meninkin sitten keskustaan, eksyin vähän Sohossa, menin lunchille paikkaan nimeltä Department of Coffee And Social Affairs ja oli hyvää! Sitten vaan kiertelin sohoa, carnabyä ja oxford streetiä, shoppailin vähän ja sitten olikin aika sanoa hyvästit Lontoolle :-(((

Alle 3 viikkoa jäljellä mun vaihtarivuotta, mikä on ihan absurdi ajatus. Miten mä yhtäkkiä voin vaan olla Suomessa? Paluu on ollut koko vuoden ajan tosi kaukaiselta tuntuva ajatus, mutta tässä sitä ollaan... Ihan just samanlaiset fiilikset kun ennen tänne tuloa: lähteminen on ihan mahdoton ajatus.

xx,

Sohvi

8 DOWN, 1 TO GO

Niin sitä viikot ja kuukaudet vierii ja ollaan ihan loppusuoralla. Tasan kuukauden päästä tähän aikaan oon kotona varmaan aika sekavissa mutta todennäkösesti ihan onnellisissa fiiliksissä. 30 päivää tuntuu ihan mitättömältä, ja voisin kuvitella että ne menee tosi nopeasti, nyt kun exam season on alkanut. Ennen tänne tuloa mullahan oli se ärsyttävä 2 viikkoa kun olin yksin kotona kaikkien kavereiden ja perheen ollessa koulussa ja töissä, ja silloin aika ei tuntunut kuluvan ollenkaan. Nyt on tilanne toinen nimittäin koulu loppuu mulla vaan kaksi päivää ennen lähtöä. Vielä pitäisi ostaa uusi (extra) matkalaukku, saattaa kouluhommat kunnialla loppuun, käydä läpi tavaroita joita en ota suomeen mukaan ja yrittää nauttua brittilästä vielä kun voi.

Nää kuvat on tosiaan eiliseltä, kun hypärillä lähdin kuluttamaan aikaa keskustaan. Sää oli ihanan lämmin ja tyyni niin menin sitten tuonne rannalle istuskelemaan. Brighton beach ei ikinä petä kun lähtee kuvia napsimaan, on nimittäin sen verran valokuvauksellista seutua. Tulee ikävä. Huomenna mulla onkin rento koulupäivä, mutta torstaina alkaa 10 tunnin valokuvauksen koe, yikes!

xx,

Sohvi