Aika hektinen 7 päivää on takana. Viime viikon keskiviikkona odoteltiin puoli seitsemän aikaan aamulla lentokonetta Malagasta. Ja sieltähän se sitten laskeutui ja yhtäkkiä meitä ympäröi joukko espanjalaisia lukiolaisia. Äänekäs on vähättelyä sille, mikä ääni tosta sakista lähti. Noh kuitenkin, meille siis muutti viikoksi espanjalainen tyttö, ja sain kokea miltä tuntuu, kun täysin vieras ihminen asuu sun kanssa. Tää kokemus oli todella arvokas kun miettii mun omaa tulevaa vaihtariutta. Tietysti se on vähän pidempään kuin viikon, mutta kyllä tossa ajassa huomas asioita, mitkä toimii tai ei toimi, ja mitä mä haluan mun tulevalle perheelle vuoden alussa sanoa.
Ensimmäinen päivä oli aika jäinen, mutta eihän siltä oikein muutakaan voinut ododttaa. Ekojen päivien aikana ajattelin, että eihän tästä mitään tuu, mutta kun oikeesti vaan juttelee ihmisille eikä eristäydy, siihen porukkaan pääsee kyllä mukaan. Small talk vaihe meni mulla ja Melissalla parin päivän jälkeen ohi, ja jo perjantaina juteltiin kuin vanhat tutut. Muutenkin pitää vaan päästää irti siitä pelosta, että mokaa kielen kanssa tms. Viikon jälkeen on ihan kiva, että sain mun huoneen takaisin itselleni. Väsyttää ihan tajuttomasti ja suomenkieli tuntuu niin mukavalta. Englannin käyttäminen oli etenkin aika rankkaa, ehkä yllättävän rankkaa. Joskus tuli mietittyä, että mihin soppaan mä olen oikein itteäni heittämässä, mutta ehkä vaihtarivuoden tarkotus onkin se, että siitä vieraan kielen käyttämisen vaikeudesta pääsee yli.
Tän viikon aikana sain hyvää esimakua tulevaan, ja kyllähän noita espanjalaisia tulee ikävä. Ollaan me suomalaiset kyllä aika ujoja noihin verrattuna :-)