Kirjotin ihan vasta yhden ajatus postauksen, mutta mun on nyt vaan pakko tulla jakamaan mun fiiliksiä. Oon kattonut koko iltapäivän ja illat Au pairit Lontoossa -sarjaa areenasta ja voi vitsi... Voisinko vaan lähtee jo!?
Tota sarjaa katsoessa mä oon nähnyt sitä todellista brittiläistä arkea. Ja vaikka noi onkin Au paireja, niin sitä elämää pääsee näkemään. Ihan oikeiden suomalaisten oikeita fiiliksiä oikeesta elämästä Englannissa. Kaikki ylä- ja alamäet ja koti-ikävät videolla. Vaikka vois uskoa, että kaikkien ihanien lomakuvien kattelu toisi sitä intoa lähteä, mutta mulla ei ole tähän mennessä kertaakaan ollut näin kova halu vaan ottaa kamoja ja lähteä jo. Ja tämä siitä, että olen nähnyt oikeaa arkea: Sitä, mitä mäkin tulen kokemaan.
Äsken katoin jakson, jossa noi tytöt matkusti Brightoniin. Kattelin niitä maisemia ja katuja ja yritin saada itteäni ymmärtämään, että mä asun tuolla kohta. Brighton Pier ja se ranta on paikkoja, joissa tuun aivan varmasti käymään. Yritin kuvitella itteäni kävelemään noille kaduille, mutta en vaan tajua sitä. Enää noin 5 ja puoli kuukautta ja mä oikeasti asun tuolla! Ihan käsittämätöntä. Ja en oikein tiiä mikä tää tunne on. Pelonsekaista innostusta? En ole ikinä ollut näin lähellä sen tajuamista, että muutan Britteihin. Enhän mä tietenkään sitä vieläkään ihan ymmärtänyt... Tää on varmaan tosi sekava kirjoitus, mutta toivon että ymmärrätte mun fiilikset. Ihan hullu pakotus vaan päästä tonne jo!