ONE MONTH

One month. Yksi kuukausi. 31 päivää. Kolmekymmentäyksi päivää lähtöön. Kuukauden päästä tähän aikaan olen Lontoossa. Lontoo. London. Londres. Mitä näitä nyt on. Joku vois yrittää kaikilla maailman kielillä selittää mulle, että olen lähdössä kotoa kymmeneksi kuukaudeksi enkä silti ymmärtäisi. 2012 kävin Lontoossa ja päätin silloin, että tuun takaisin. Ja kolmekymmenenyhden päivän päästä mä vihdoinkin menen takaisin. Fiilikset on sekavat. Vähän hölmistynyt olo melkein. 

Tänään kävin Mollyn (learningtofly-molly.blogspot.com) kanssa Helsingissä sushilla ja kahvilla. Puhuttiin kaiken muun ohella siitä, että ihan hullua lähteä vaihtoon. Huomenna mennään kaveriporukan kanssa yhden kaverin mökille, ja sitten keskiviikkona saman porukan kanssa särkänniemeen. Tää on varmaan viimeinen kerta, kun koko porukka on koossa yhdessä ennen lähtöä.

Tuntuu oudolta jättää ihan kaikki taakse. Mulla ei ole ikinä ollut näin tyhjää pöytää. Ihan vitivalkoinen kangas. Ihan avoin tie edessä. Uteliaisuus vie maailmalle, mutta rakkaus perheeseen, kavereihin ja Suomeen tuo mut sitten ensi kesänä takaisin. Yksi kuukausi. 31 päivää. 

xx,

Sohvi

KUN SITÄ VÄHITEN ODOTTAA

Mulla on perhe!!!!!

Kello on nyt yli 11 illalla ja vähän oon jo rauhoittunut, mutta sillon 12 tuntia sitten, kun perhetiedot tuli, oli fiilis kyllä vähän eri. Heti, kun puhelimen näytölle pärähti yhteyshenkilön nimi alkoi ihan järjetön tärinä. En oikein muista, mitä puhelun aikana edes sanottiin, kun olin niin sekaisin. Olen mä vieläkin vähän sekaisin. Mulla on perhe. Oikeesti, mulla on perhe.

Perheeseen kuuluu äiti, 10-vuotias pikkusisko, 19-vuotias isoveli, koira ja italialainen vaihtarisisko! En voisi olla kyllä yhtään tyytyväisempi, koko porukka vaikuttaa niin ihanalta! Asuinalue on mukavan oloinen ja koulu vaikuttaa ihan huipulta. Tällä hetkellä oon päätymässä opiskelemaan aineita Economics, Sosiology ja Graphic Communications.

Ihan hullua. On jotenkin tyhjä olo. Niinhän ne sanoo, että perhetiedot tulee kun sitä vähiten odottaa. On kyllä niin totta!

xx,
Sohvi

TALLINN, YOU WERE SO GOOD

Tallink mainostaa "Päiväksi Eurooppaan", ja minähän menin sitten kahdeksi. Tiistai aamuna lähdettiin, ja tultiin myöhään keskiviikkona. Vaikka sainkin toisena päivänä jonkun pöpön joka kurittaa mua vieläkin, oli reissu kyllä tosi hauska.

Ensimmäisenä päivänä laiva lähti klo 8:30 ja oltiin Virossa joskus yhdentoista maissa. Mentiin siitä sitten vanhaan kaupunkiin, koska meidän hotelli oli siellä. Illemmalla käytiin shoppailemassa ja syömässä yhdessä Viron parhaimmiksi ravintoloiksi nimetyssä paikassa nimeltään Sfäär. Alkuruoka, pääruoka ja jälkiruoka kyllä ihan hyvää olikin.

Toisena päivänä ei haluttu olla Vanhassa kaupungissa, sillä se on vähän nähty paikka. Mentiin ensin ihan rannalla olevaan vanhaan vankilaan, joka toimi neuvostoliittolaisten toimesta virolaisten kidutuspaikkana... Oli kyllä jotenkin tosi pysäyttävää siellä pyöriä. Sieltä pienen eksymisen jälkeen jatkettiin matkaa Telliskiven hipsterihoodzeille. Siellä kierreltiin kauppoja, kuvailtiin noita hienoja seinämaalauksia ja syötiin taas yhdessä tosi kovasti kehutussa ravintolassa nimeltään Kivi Paberi Käärid. Aika pian sieltä oli sitten aika lähteä satamaa kohti. Kotona oltiin joskus ennen klo 23, ja oli kyllä jalat ja keho ihan puhki.

Tällä hetkellä oon siis toipumassa tosta jostain ihme sairaudesta, joka mulle tuolta tarttui. Huonoa oloa ja kuumetta, jees. Lähtöön 41 päivää!

xx,

Sohvi

CHECK

Pankki, hoidettu

Passi, hoidettu

Vakuutus ja sairaanhoitokortti, hoidettu

Siinä missä päivälaskurista vähenee päivät, hoidettavien asioiden listalla vähenee hoidettavat asiat. Passin tilasin tänään heti pankkivierailun jälkeen. Matkalaukku on hoidettu, vakuutus on kunnossa, sairaanhoitokortti on tilattu. Ainoa iso asia jonka oon unohtanut/päättänyt toistaiseksi unohtaa on läksiäiset. Monet bloggaajat kirjottaa jo, että kuinka ne on jo alkanut suunnittelemaan läksiäisiään. Häh? Enhän mä ole lähdössä edes kuukauteen. Tuntuu jotenkin tosi tyhmältä valmistautua näin intensiivisesti lähtöön, kun 25. elokuuta on vielä ikuisuuden päässä. Ehkä jos se perhe tulisi...

Exploriuksen vaihtareista vissiin ensimmäinen taisi lähteä eilen. Austraaliaan tosin, mutta silti. Nyt lähtevät vaihtarit on samaa porukkaa mun kanssa. Muistan, kun viimevuonna Explorius päivitteli instaansa kuvia lähtevistä, ja mietin vaan, että seuraavaksi sitten minä. Tää on ollut tosi pitkä prosessi enkä oikein tajua sitä, että mun monen vuoden odotus päättyy tasan viidenkymmenen päivän päästä. Tai jos tarkkoja ollaan, niin 49 päivää ja joitakin tunteja.

Kesää on vielä jäljellä, ja siitä mä aion nauttia. Tänään treenit, saan ehkä ensi viikolla ennen Tallinnan reissua uuden puhelimen, aurinko paistaa ja mulla on kaikenkaikkiaan tosi hyvä olo

(paitsi että särkkään lähtemisen suunnittelu ryhmächätissä on pirullista...)

xx,

Sohvi