KAIVARINRANTAA

Eilen maanantaina oli viimeinen normaali lukiopäivä Suomessa aika tosi pitkään aikaan. Jännä ajatus, että mun "normaali" elämä jää nyt enemmän tai vähemmän tauolle. Vielä koeviikko, sitten muutama jämäpäivä ja loma! Ja tätä lomaa jatkuukin sitten aina elokuun loppuun asti... 

Helsinki on nyt viimepäivinä taas ollut ihan uskomaton. Jotenkin sitä nyt vasta alkaa tajuta, että sielläkään ei tule aika pitkään aikaan käytyä. Jotenkin tähän asti on aina ollut tosi kova tarve lähteä, ja kyllähän mä edelleenkin haluan lähteä, mutta kesän ja auringon ja kaiken ihanan tultua alkaa miettiä, että kuinka kova ikävä Suomea mulle tulee. Kun istuu mattolaiturilla ja aurinko paistaa ullanlinnan kerrostalojen seinään ihmettelee, että miksi mä ikinä haluaisin täältä lähteä? Onneksi mulla on pitkä kesä aikaa varastoida itseeni niin paljon Suomea ja Helsinkiä kuin vaan pystyn.

Eilen päästiin jo ennen yhtä ja päätettiin sitten Mollyn (www.learningtofly-molly.blogspot.com) kanssa lähteä kaivarinrantaan jätskille. Ostettiin molemmat Helsingin jäätelötehtaan myymälän jätskikojusta appelsiini (!!!) jätskit, käveltiin rantaa, otettiin vähän kuvia ja istuttiin vielä mattolaiturille nauttimaan loppukevään lämmöstä. Kaivari on kyllä ylivoimaisesti mun suosikkihoodseja Helsingissä, oli se sitten iltamyöhään juhlintaa tai näin päivän chillailua. 

Eka lukiovuosi lopussa, kesä alussa. Niin paljon kaikkea on vielä bucket listalla, hirveesti nähtävää ja tehtävää ennen lähtöä. Lähtöön 3 kuukautta ja yksi päivä, ja niistä aion nauttia täysin rinnoin :-)

xx,

Sohvi

PRE DEARTURE @ HAAGA

Tää lauantai-aamupäivä kului Helsingissä Haagassa exploriuksen lähtövalmennuksessa. Virallinen tilaisuus alkoi kymmeneltä, ja lähtemään päästiin siinä joskus ennen neljää. En osaa muista järjestöistä sanoa, mutta exploriuksen valmentavat tilaisuudet on kyllä ollut iso iso plussa järjestölle. Muutenkin kaikki mitä oon tästä järjestöstä kuullut, on osoittautunut todeksi. Explorius on todella tehokas ja miellyttävä, työntekijät muistaa meidät ja muutenkin he kohtelevat meitä tosi yksilöllisesti: me ei olla vaan joukko oppilaita, vaan me ollaan ihmisiä. Suosittelen ehdottomasti. Tietysti mitä tahansa voi vielä käydä, mutta tähän mennessä explorius on ollut yhtä unelmaa.

Tää viimeinen (ja aikaisemmista poiketen pakollinen) tilaisuus koostui kahdesta osasta. Ensimmäisessä kaikki oltiin yhdessä Haagalaisen hotellin auditoriossa. Siellä puhuttiin aika paljon samoja asioita, kuin get readyissä, mutta kuitenkin ehkä vähemmän syvemmin. Puhuttiin järjestelyistä, soft landing campista, koti-ikävästä, kultuurishokista... Samaa vanhaa. Lounaan jälkeen alkoi sitten vähän kiinostavampi osuus. Me jakauduttiin kohdemaan perusteella pienryhmiin, eli mä olin UK & irlannin ryhmässä. Siellä meitä oli vastassa brittiläinen Glen, joka piti toisen osuuden. Hän kertoi meille educatiuksen (vastaanottava järjestö, jonka työntekijä hän on) toiminnasta, aluevalvojista ja yleisesti brittielämästä ja muusta. Sain myös tietää lennon: 25.8. aamulla klo 8.10 lähtee Helsinki-Vantaalta suora lento kohti Lontoon Gatwickin lentoasemaa!! Oli tosi mukavaa, että paikalla oli henkilö brittilästä, koska nyt vastaanottava järjestö "sai kasvot". Äitikin siitä sanoi, että on hyvä tietää, että Englannin järjestö on ihan yhtä asiallinen ja hyvä kuin Exploriuskin.

Viimeinen valmentava tilaisuus ennen lähtöä on ohi. Seuraava onkin sitten jo Lontoossa. Ihan käsittämätöntä. Näiden tilaisuuksien jälkeen on aina ollut ihan hirvee into lähteä, eikä tää ollut mikään poikkeus. Varsinkin kun sain tietää lennon, tuli hirveen kova hinku lähteä. Noh, eihän tässä ole enää kuin vaan kesä välissä :-))

xx,

Sohvi

TÄNÄÄN JÄLJELLÄ SATA

Sata päivää. Tai oikeestaan 99. Ihan hurjaa. Muistan kun ihan vasta kirjoitin postausta kahdensadan päivän kohdalla. Silloin tää kaikki tuntui niin etäiseltä, joltain mikä tapahtuu vasta joskus kaukana tulevaisuudessa. Nyt laskurissa on enää kaksinumeroinen luku. 25. päivä elokuuta lähenee nopeampaa kuin ehkä haluaisin. Eka lukiovuosi lähenee loppuaan ja kohta alkaa mun kolmekuukautinen kesäloma. 

Viimeaikoina mulla on ollut aika paljon stressiä. Niin koulusta kuin vaihtarivuodestakin. Tuntuu hurjalta, että jätän kohta mun rakkaan Kallion lukion todella pitkäksi ajaksi. Sitten vaan kesä ja sitten pitää hyvästellä rakkaat kaverit ja perhekin. Haluan tehdä kaikkea ja imeä itteeni niin paljon Suomea, kuin vaan pystyn, mutta musta tuntuu, että en kerkeä tehdä kaikkea. Mun päässä kaavailema Bucket List on liian pitkä, ja ahdistaa, että pitää lähteä pois. 

Samalla kuitenkin mä oon innokkaampi kuin koskaan. Kun ekan kerran laitoin laskurin, oli siinä yli 500 päivää. Nyt alle sata. Alle sata päivää lähtöön. Kävin Englannissa vuonna 2012. Neljä vuotta sitten. Neljä vuotta mä olen unelmoinut paluusta ja alle sadan päivän päästä se tapahtuu. 

Kuvat on viimekesän Lissabonin reissulta

xx,

Sohvi