PENKKARIT JA PELKKÄÄ RAKKAUTTA

Viimeaikoina on ollut ihanaa. Niin ihanaa, että melkein sattuu ajatella lähtöä. Penkkaripäivä meni ihanien kavereiden kanssa, joita tulee ihan tajuton ikävä. Koulu on sujunut, ja nyt on loma. Eilen kävin helsingissä ja auringon paisteessa se kaupunki näytti taas niin kauniilta. Ikävä tulee, tosi paljon.  

Paljon asioita jään kaipaamaan. Helsinki yksi niistä. Rakastan sitä kaupunkia niin paljon, ja vaikka sataisi räntää vaakasuoraan onnistuu se näyttämään kauniilta. Jään kaipaamaan sitä turvallisutta. Sitä että mä tiedän missä kaikki on ja mä tunnen kadut ja talot. Sitä että en tunne olevani hukassa ja ulkomaalainen. Tulee ikävä omaa huonetta ja omaa katua ja omaa bussipysäkkiä. Ja perhe. Ja kaverit. Tietysti. Oon saanut puolessa vuodessa lukiossa niin hyviä kavereita, että en halua niistä ikinä erota. Ja niin, puolessa vuodessahan mä niistä sitten eroan. Ikävä tulee, ihan tajuton ikävä.

Hassua kun on kaipuu päästä pois, mutta haluaa silti jäädä.