Tosi epätodellinen olo. Tuntuu tosi hassulta ajatella, että
oon ollut täällä nyt kuukauden. Neljä viikkoa tuli täyteen torstaina. Oon
kokenut ja tuntenut täällä niin paljon, että täällä vietetty aika tuntuu
enemmän vuodelta kuin kuukaudelta. Mutta samaan aikaan musta tuntuu siltä, että
tää kuukausi on mennyt silmänräpäyksessä. Yhdeksän kymmenesosaa jäljellä.
Tulin äsken kotiin. Kello on kohta ykstoista. Tänään musta
tuntu aidosti onnelliselta. Musta ei tuntunut että oon vaan turisti. Musta ei
tuntunut siltä et oon hukassa kokoajan. Mulla oli tosi hauskaa tänään. Mentiin
ensin Marinaan joidenkin vaihtareiden kanssa katsomaan Bridget Jones’ Baby (oli
muuten ehkä hauskin leffa, jonka oon ikinä nähny. Siitä kun viimeks aidosti
nauroin on kulunut jonkin aikaa). Sit mentiin mäkkäriin ja sitten jäin
brightoniin Lotan ja Loten kanssa. Kun oltiin tulossa Marinasta Brightoniin mentiin bussilla
Brighton Pavilionin ohi. Koska oli pimeetä, se oli valaistettu tosi hienosti.
Tuntui niin oudolta vaan olla täällä, olla paikassa josta on vaan nähnyt kuvia.
Tuntu niin kuin mä olisin sisällä niissä kuvissa. Välillä täällä vaan tulee
sellasia hetkiä, kun tää kaikki tuntuu niin mielettömän epätodelliselta,
jotenkin niinku kaikki olis vaan sumua ja tosi koskettamattomissa mut silti
ihan siinä lähellä. Koko täällä olemisen ajan, olin mä sitten iloinen tai
surullinen, tää epätodellisuuden tunne vaan on ja pysyy. En vaan pysty
ymmärtämään et oon täällä. En tiiä vielä, tykkäänkö siitä tunteesta vai en.
Nyt mulla on hyvä olo. Epätodellinen olo, mut hyvä olo.
Mukava, pehmee, niinkun rentoutunut. Kaikki biisit Frank Oceanin Blondelta
sopii mun fiilikseen. Pääosin epätodellinen olo, mut tosi onnellinen. Aloilleen
asettuminen tuntuu vihdoinkin alkaneen. En tiiä tuunko edes seuraavien yhdeksän
kuukauden aikana tajuumaan että oon täällä. Englannissa. Että mä asun Englannissa.
xx,
sohvi
No comments:
Post a Comment