YIN & YANG

Kaksi viikkoa tuli täyteen eilen. Aikamoinen tunteiden vuoristorata on takana, ja monta möykkyä vielä edessä. Nämä kaksi viikkoa ovat olleet yksiä mun elämäni vaikeimmista, mutta omalla tavallaan myös yksiä elämäni palkitsevimpia viikkoja. Oon itkenyt ja nauranut, kaivannut kotia ja nauttinut. Nään somessa vaan ihmisiä, jotka hehkuttaa sitä, että kaikki on täydellistä ja ihanaa eikä ikinä ole sekuntiakaan ikävä kotia, mutta mä en nää niitä kauheen uskottavina. Mä haluan pysyä rehellisenä täällä blogissa ja sanoa, että mun ensimmäiset kaksi viikkoa brittielämää on ollut kaukana täydellisestä.

Quote mun päiväkirjasta 1. syyskuuta:

” Vasta nyt alkaa oikeest tajuta, että oon lähtenyt kotoa pitkäks aikaa, ihan kauhee koti-ikävä. En oikeen osaa selittää tätä. Haluun niin paljon takas kotiin, mut omalla tavallaan mä tiedän, että täällä mun kuulu olla, ja että jos lähtisin kotiin, kaikki ois vaan kaksin verroin kauheempaa. Kaipaan kotia, mut en halua kotiin. ”

Kun on odottanut jotain vuosi tolkulla, pakolla muodostuu jotain odotuksia ja toiveita. Jotenkin vaan alkaa kuvittelemaan, että miten täydellistä kaikki tulee olemaan alusta alkaen, ja onhan se sitten aikamoinen shokki, kun kaikki ei suunnitelmien mukaan menekään. Kaikki pienetkin ongelmat, jotka Suomessa ei tuntuisi missään, saattaa heittää koko päivän raiteiltaan. Vähän niinku ois PMS koko ajan. Mutta sitten taas kun tuntuu hyvältä, niin oikeasti tuntuu siltä, että voisi vaan hyppiä ja nauraa.

Quote mun päiväkirjasta 4. syyskuuta:

” Mut loppujen lopuks en halua takas Suomeen, en vielä. Tänään lunchilla ajattelin, et kuinka hienoo on olla täällä, vaikka on ollu tosi hankalaa. Mä mielummin kärsin täällä uudessa kultuurissa uusien ihmisten ja asioiden kanssa, kuin eläisin sitä samaa vanhaa suomirutiinia. Kyl se koti-ikävä on aina siellä, mut sen kaa vaan oppii elämään. Pystyn ajatella kotia ja olla vaan iloinen siitä, että mulla on ihmisiä ja paikkoja ja eläimiä joita ikävöidä. Hassuu, miten ajatus- ja arvomaailma voi muuttua näin lyhyessä ajassa. ”

Mut joo, nyt menee ihan hyvin. Tänään oli induction koulussa ja saatiin ID-kortit ja lukkarit. En saanut ihan niitä aineita, mitä olisin halunnut, mutta oon kyllä ihan tyytyväinen. Mulla on siis Business studies, Photography & Sociology. Koulumaailma on kyllä ihan täysin erilainen, ja siitä on varmasti tulossa pitempää juttua, kuhan tulee joitakin viikkoja tuolla vietettyä. Nyt alkaa löytyä niitä kauan kaivattuja rutiineja, ja vihdoinkin alkaa asettua aloilleen.

xx,

Sohvi