FIRELIGHT

Sunnuntai seitsemäs elokuuta, kaksikymmentä yli yksitoista.

Outo olo. Tosi outo olo. Ensimmäistä kertaa todellisuus alkaa iskeä kasvoille. Kaksi ja puoli viikkoa jäljellä. Istun mun sänkkyllä ja kuuntelen Young the Giantin Firelightiä. Mun ikkuna on auki ja kuulen kehän, tuusulantien ja lentokentän. Oon just katsonut brittivahtarin vlogia. Koko päivän outo olo vaan tiivistyy tähän hetkeen. Voin rehellisesti sanoa, että mä tajuan, että lähden kohta. Ensimmäistä kertaa jotenkin on tullut sellainen todellisuuteen herääminen. Tää sänky jää vaille nukkujaa kohta. Tää huone jää vaille asujaa. Tää huone kaipaa siivoomista, ja nää vaatteet lattialta pitää pakata. Kaksi ja puoli viikkoa. Molly lähtee tiistaina. Enkä mä nää sitäkään vuoteen ja mua itkettää pelkkä ajatuskin. Vaikka mulla on tosi hyvä olo, mulla on samalla tosi outo olo. Sekava olo. Mä lähden kahden ja puolen viikon päästä. Molly lähtee keskiviikkona, Tuuli lähtee kohta kans. Mulle jää puolitoista viikkoa, kun kaikki kaverit on joko koulussa tai maailmalla ja mä olen koiran kanssa yksin kotona. Ja sitten mäkin lähden maailmalle.

Melkein ahdistaa. En sitten tiedä, tuleeko se tästä biisistä ja siitä että kello on kohta puoli kaksitoista vai siitä että iskällä alkaa huomenna työt ja sen elämä on taas normaalia, kun taas mun elämä ei tuu olemaan normaalia pitkään aikaan. Jos en lähtisi vaihtoon, mulla olisi alle viikko lomaa jäljellä. Mutta mä lähden vaihtoon ja mulla on vielä melkein kuukausi lomaa jäljellä. Lontoo. Brighton.

Outo olo, tosi outo olo. Oon monta kertaa kirjoittanut, että kuinka en tajua, että mä lähden, ja että sen tajuaminen on mahdotonta. Mutta tässä mä istun täysin läsnä siinä ajatuksessa, että kahdeksantoista päivän päästä olen Lontoossa. Mun unelmieni kaupungissa. Outo olo, hyvä olo. Silti outo olo.

Mä tajuan nyt. Mä tiedän nyt. Mä en istu tässä sängyllä kahdeksantoista päivän päästä. Mä lähden vaihtoon. Itkettää ja naurattaa. Ajatus lähtemisestä ahdistaa mutta ajatus kotiin palaamisestakin ahdistaa. Hyvällä tavalla kuitenkin. En tiedä, oonko enää tässä heräämisen tilassa huomenna aamulla. Voi olla, että oon palannut siihen tuttuun ja turvalliseen tietämättömyyteen, tahattomaan todellisuuden pakoiluun.

Mutta nyt mä olen täysin läsnä ja hereillä. Outo olo. Tosi outo olo.

"firelight"

I've been waiting many hours
By the silent moon
In the wild, the jungle flower
Your toxic perfume

Tell my friends I'm gone, it's true
I've past on now
To the eyes of a dark, lost blue

I don't believe you
I'm in a parachute
Falling in deep
Sleep
Out of control
Can you feel it?
Is this the end of the road?
Falling in deep
Lost in a dream

And the rains begin to shower
Cover me in blue
In the wild the watchman's tower
Your perfect monsoon

Tell my friends I'm gone, it's true
Tell my son I've gone away with you

I don't believe you
I'm in a parachute
Falling in deep
Sleep
Out of control
Can you feel it?
Is this the end of the road?
Trick up your sleeve
Breathe

I don't believe
Is this the end of the sea
Staring at me?
I could be free
In a dream

Lay down by the fire light
For all I know it's the last time
Tell my son
Oh